Kirjoitus on mielipide, joka on julkaistu Länsiväylässä 12.4.2026

Kaikilla ei ole halua tai mahdollisuutta sitoutua omistusasumiseen – eikä tarvitsekaan olla, kirjoittaja muistuttaa.

Espoossa puhutaan paljon elinvoimasta, kasvusta ja houkuttelevuudesta. Yksi keskeinen tekijä näiden toteutumisessa on monipuolinen asuminen. Silti vuokra-asumista kohdellaan päätöksenteossa usein toissijaisena vaihtoehtona omistusasumiselle.

On aika päivittää tämä ajattelu.

Vuokralla asuminen ei ole vain välivaihe ennen ”oikeaa” asumista, vaan monelle tietoinen, pitkäaikainen ja jopa järkevä valinta. Se tuo joustavuutta elämäntilanteisiin, mahdollistaa työn perässä liikkumisen ja vapauttaa pääomaa muuhun käyttöön. Kaikilla ei myöskään ole halua tai mahdollisuutta sitoutua omistusasumiseen – eikä tarvitsekaan olla.

Syitä on monia; epävarma työtilanne, pätkätyö, työttömyys, sairastuminen, ulosotto, ero tai uusperheen muodostuminen tai sitten kahden asunnon loukkuun joutuminen esimerkiksi omistusasunnon homeongelmien tai rakennevikojen seurauksena.

Kasvavassa kaupungissa vuokra-asuminen on välttämätöntä. Riittävä vuokra-asuntotarjonta helpottaa työvoiman liikkuvuutta ja rekrytointia. Se on yksi Espoon kilpailuvalteista.

Espoon kaupunki tarvitsee kaiken kokoisia ja monipuolisia vuokra- ja omistusasuntoja, ilman vastakkainasettelua. Kun eri tulotasojen ja elämäntilanteiden ihmiset asuvat samoilla alueilla, syntyy elinvoimaisempia ja tasapainoisempia kaupunginosia sekä ehkäistään segregaatiota.

Toivon, että Espoon päätöksenteossa tunnistetaan vuokra-asumisen todellinen arvo – ei vain välttämättömänä pahana, vaan keskeisenä osana toimivaa ja houkuttelevaa kaupunkia.

Pirjo Hilakari
Suur-Leppävaaran Demarit ry, vpj.