Puhe puoluekokouksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät toverit ja muut puoluekokousta seuraavat,

Kuinka pitkään voin lykätä syöpähoitojen aloitusta, kun minulla ei ole varaa maksaa niistä syntyviä kuluja?

Voisiko kotihoidon käyntejä vähentää, kun nykyinen maksu on liian suuri maksettavaksi?

Mitä voin tehdä, kun minulla ei ole varaa maksaa osastohoidosta syntyvää satojen eurojen laskua, mutta ainoa tapa lopettaa päihteiden käyttö on päästä katkolle osastolle?

Nämä kaikki ovat tavallisten suomalaisten lausahduksia tältä vuodelta.

Asiakasmaksujen korotukset ja sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä etuuksien tiukentuneet kriteerit osuvat suurelta osin kipeimmin heihin, jotka jo ennestään ovat tukalimmassa tilanteessa.

Suomalaisen hyvinvointivaltion perusta on ollut se, että jokainen on voinut luottaa saavansa apua ja tukea silloin kuin sitä tarvitsee. Nyt oikeistohallitus on tätä perustaa järjestelmällisesti murtanut.

Ikään liittyvän avun ja hoivan tarpeen lisääntyessä heikoimmassa asemassa ovat pientä eläkettä saavat yksinasuvat naiset. Yhä useammalla ei ole varaa edes julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin asiakasmaksujen radikaalin nousun myötä. Ikääntyneet naiset, jotka eivät tyypillisesti ole ulosottotilastoissa näkyneet, ovat nyt siellä enenevässä määrin.

Tiedättekö muuten, kuinka monta kertaa yksinasuvat mainitaan poliittisessa ohjelmassa?

Ei yhtään.

Ei siltikään, vaikka yksinasuvia on kaikkiaan noin 1,34 miljoonaa, ja kaikista asuntokunnista heidän osuutensa on lähes puolet.

Itselleni yksinasuvien aseman parantaminen on ennen kaikkea yhdenvertaisuuskysymys. Usein aiheesta keskustellessani olen kohdannut vastakkainasettelua. Minulle on kuitenkin yhtä lailla tärkeää tehdä politiikkaa, jonka seurauksena lapset ja perheet eivät ajaudu köyhyyteen ja samaan aikaan huolehtia siitä, että myös yksinasuvilla on ympärillään riittävät tukiverkot ja tarvittava toimeentulo.

Yksinasuvien osalta haasteena on se, että yksinasuvien arjen erityiskysymyksiä ei edelleenkään laajasti tunneta ja toisaalta yksinasuvien puolesta puhuminen tapahtuu lähinnä yksinasuvien itsensä toimesta.

Olen itse asunut valtaosan aikuisiästäni yksin, mutta vahvimmin olen pitänyt yksinasuvien puolta viimeisten vuosien aikana ollessani parisuhteessa ja jakaessani talouteni toisen kanssa, koska juuri se on tuonut näkyväksi yksinasuvan erityisen haavoittuvan aseman.

Yli 40 prosenttia yksinasuvista kuuluu kahteen alimpaan tulokymmenykseen. Joka kolmas yksinasuva on köyhä. Yksinasuvat kuolevat muuta väestöä varhaisemmin.

Pyydän, että pidätte tämän mielessä ja hyväksytte poliittiseen ohjelmaan tehdyt yksinasuvia koskevat muutosesitykset. Jotta yhdenvertaisuus toteutuu kaikille.

Kiitos.

Taru Salaovaara

puoluekokousedustaja