Kokousterveiset Espoon valtuustosta 19.1.2026 / Hannele Kerola

Valtuuston kokous oli poikkeuksellisen lyhyt. Listalla oli viisi lautakuntapaikan vaihdosta, nuorisovaltuuston tekemät aloitteet ja kannanotot vuonna 2025 (valtuustolle tiedoksi eivätkä herättäneet keskustelua), kaksi valtuustokysymystä (joista toinen siirrettiin seuraavaan kokoukseen) ja kaksi aloitetta.

Keskustelua herätti valtuustokysymys vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden työllistymisestä. Kysymyksen esittäjä Mika-Erik Walls (vas) ihmetteli ihan aiheesta, että miten kaupungilla ei vieläkään ole tietoa näiden henkilöiden työllistymisestä. Hänen tietojensa mukaan suurin osa mahdollisista työpaikoista on piilotyöpaikkoja, joita pitäisi selvittää yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa. Walls tekikin tilanteen parantamiseksi kaksi toivomusta, jotka saivat laajasti kannatusta. Johanna Värmälä (sdp) kertoi monista selvityksistä, joita on tehty vuosien mittaan. Niitä ei ole kuitenkaan hyödynnetty riittävästi. Värmälä toivoi Espooseen omaa palkkatukimallia. Puheenvuoroissa nostettiin myös esille virheelliset asenteet vammaisia kohtaan ja etätyön hyödyntäminen.

Aulikki Pentikäisen tekemä aloite lasten ja nuorten harrastustoiminta -rahaston perustamiseksi ei virkamiesten tekemän vastauksen mukaan ole tarkoituksenmukaista, koska toimintaan voidaan kanavoida varoja jo nyt. Helena Tiitinen (sdp) teki toivomuksen ”Espoo edistää jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuutta harrastaa viestimällä aktiivisesti mahdollisuuksista saada tukea harrastuskuluihin järjestöjen kautta”, mikä sai laajasti kannatusta. Mikko Lievonen(sdp) nosti puheenvuorossaan esille sen, että monet lasten harrastukset ovat tänä päivänä niin kalliita, että kaikilla perheillä ei ole niihin varaa. Ella Immonen (sdp) korosti maahanmuuttajien ja etenkin tyttöjen oikeutta saada harrastaa, minkä vuoksi Espoossa pitäisi tarjota maksuttomia harrastuksia.

Elina Rodriguezin (vas) valtuustoaloite koski tuotteiden, palveluiden tai raaka-aineiden hankkimatta jättämisestä Israelin laittomista siirtokunnista. Vastaus keskittyi ensisijaisesti hankintaoikeudelliseen näkökulmaan, joka velvoittaa Espoon kaupunkia kohtelemaan Israelista tulevia tarjoajia ja tarjouksia samalla tavalla kuin Suomesta tai EU:n jäsenmaista tulevia tarjoajia ja tarjouksia. Espoon kaupunki ei siten voi asettaa hankinnoissaan poikkeavia ehtoja Israelista lähtöisin oleville tarjoajille tai tarjouksille. Espoon kaupunki ei myöskään voi asettaa hankintalainsäädännöstä poikkeavia ehtoja sellaisille muille yrityksille, jotka eivät tule Israelista, mutta joiden tuotteita ja palveluita tulisi BDS:n boikotti- ja painostuslistausten mukaan boikotoida.

Hankintalaki mahdollistaa kuitenkin, että tarjouskilpailun ulkopuolelle voidaan sulkea ehdokas tai tarjoaja, joka on todistettavasti syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen. Laittomassa siirtokunnassa toimivalla yrityksellä saattaa olla isompi riski syyllistyä ihmisoikeusloukkauksiin ja työntekijöiden oikeuksien loukkaamiseen, mistä syystä asiaan tulee kiinnittää huomiota kilpailutuksissa ja tarvittaessa poissulkea yritys harkinnanvaraisella perusteella.

Israelia vastaan ei ole asetettu pakotelainsäädännön mukaisia pakotteita. Näin ollen Espoon kaupunki ei voi tällä hetkellä poissulkea Israelista tulevia tarjouksia, tai tarjoajia tarjouskilpailuista pakotelainsäädännön perusteella.

Kokousterveiset kirjoitti valtuutettu Hannele Kerola